Reply 24/7
huhtikuuta 28, 2017
Työpäivänä
kaksi lyhyttä kahvitaukoa ja 30 minuutin ruokatunti, tauoillakin
puhutaan työasioista. Töiden
jälkeen haet mahdolliset lapset hoidosta jonka jälkeen menet vielä
kauppaan. Kotona olet
alkuillasta, iltatouhut ja lapset nukkumaan.
Hetken aikaa istut aivottomana sohvalla katsellen tv:stä uusintoja,
jotka olet nähnyt jo useamman kerran.
Syöt iltapalan, menet suihkuun ja sänkyyn.
Hetken aikaa selailet puhelimella tai tabletilla päivän tapahtumia,
ehkä luet kirjaa. Kello 23
menet nukkumaan, jotta jaksat toistaa saman huomenna, ylihuomenna ja
niin edelleen. Kuulostaako
tutulta, liian tutulta? Presidenttimme Mauno Koivisto tokaisi
aikanaan; ”Tarttis tehdä jotain”
Kuvitellaan,
että olet tavallinen duunari ja teet töitä virka-aikana.
Päivästäsi menee helposti 9-10 tuntia työhösi matkoineen.
Nukkumiseen käytät 8-9 tuntia.
Vapaa-aikaan sinulle jää 5-6 tuntia, mieti 5-6 TUNTIA illasta!!!!
Lisäksi jos sinulla on pieniä lapsia, kuinka paljon kerkeät niiden
kanssa viettämään aikaa päivittäin? Töistä päästyäsi haet
lapsen hoidosta, olette kotona 17-18 aikaan, lapsi nukkumaan 20-21
aikaan. Saat olla lapsesi
kanssa 2-4h päivässä!
Uhraat
siis elämästäsi päivittäin 10 tuntia käymällä töissä, josta
itse saat pienen korvauksen mutta yritysjohtaja vie kermat kakun
päältä. MIKSI uhraat? Senkö
takia, että olisit kulutuskelpoinen kansalainen hektisessä
yhteiskunnassamme? Oma kuppini täyttyi niin pahasti, että haluan
pois tästä hektisestä oravanpyörästä johon yhteiskuntamme meitä
kaikkia yrittää väkisin pakottaa.
Mieti, voisitko käyttää ne 10 tuntia jotenkin muuten? Mieti, minkä
arvoiseksi lasket oman vapaa-aikasi!
Ajatusmaailmani
työntekoa kohtaan on muuttunut viimeisten vuosien aikana.
En ole työntekoa vastaan mutta en halua tuhlata elämästäni
viikoittain lähes 40 tuntia tekemällä työtä, josta puuttuu
intohimo ja joka vie aikaa vapaudestani.
Olen valmis tinkimään muista asioista, jotta minulla on enemmän
vapaa aikaa, vapaa-aikaa tehdä asioita joista nautin, asioista jotka
tekevät minut onnelliseksi ja hyvinvoivaksi.
On
aika miettiä ja etsiä muita keinoja rahoittaa elämänsä.
Tavoitteena onkin, että vakituisiin palkkatöihin en enää menisi.
Vaikka rahaa jääkin vähemmän käteen niin väitän, että olisin
onnellisempi tekemällä sitä mistä nautin kuin tekemällä jotain
mihin minut on pakotettu. Liian
moni meistä on kaltereiden takana, oman mielensä vankina.
Kaikilla meillä on kaiho vapaudesta, nyt on oma aikani katkoa ne
kahleet ja vapautua tekemään sitä mitä haluan.
0 kommenttia