Onni löytyy kuluttamisesta?
huhtikuuta 11, 2017
Löytyykö
onni kuluttamisesta? Kävelet kaupassa ja huomaat ihanan astian,
hetken aikaa hypistelet sitä kädessäsi, kääntelet sitä, ihailet
sen kauneutta, teet pikaisen päätöksen sen ostamisesta.
Istut sohvalla ja katselet tv:tä, mainokset alkavat.
Siellä mainostetaan uusinta tv:tä jossa on kaikkia hienoja
ominaisuuksia. Sinulle herää
halu, minäkin tarvitsen tuollaisen vaikka hienosti se vanhasikin
vielä toimii, sillä näithän juuri kyseisen mainoksen toimivasta
televisiostasi. Koetko
onnellisuuden tunteen, kun saat ostettua itsellesi uusia tavaroita,
kenties juuri sen uuden television vaikka vanhassakaan ei mitään
vikaa ole? Tuletko onnelliseksi ostaessasi uudet kengät, vaikka
kaapistasi löytyy jo kymmenen muuta paria kenkiä? Voisiko rikki
menneen tavaran korjata vai pitääkö ostaa heti uusi? Tämä
länsimainen kapitalistinen kulutusyhteiskunta, johon suomalainenkin
yhteiskunta mukaan luetaan, on sairaus maapallolle.
Valitettavasti
nyky-yhteiskuntamme perustuu kuluttamiseen ja rahan kiertoon.
Kuluttaminen on nykyihmiselle itsestään selvyys.
Me haemme tyydytystä, hyväksyntää ja etsitään jopa
elämäntarkoitusta tavaroilla, kuluttamisella ja erilaisten
palveluiden kautta. Mielestäni
päättömintä tässä on se, että suurella kulutuksella ja
omaisuudella mitataan jopa hyvinvointia ja menestystä, luokitellaan
ihmiset eri luokkiin. Tässä
yhteiskunnassa eläville on menestyksekkäästi opetettu jo pienestä
pitäen, että raha on tavoittelemisen arvoista ja se on kaiken
mittari. Miten ihan oikeasti
maailma on tässä pisteessä? Miten ihmisistä on tullut
ajansaatossa tällaisia? Tiedän, että ainahan ihmiset ovat
halunneet valtaa, rahaa ja sitä kautta omaisuutta ja aina vain
isompaa ja hienompaa yms... Aina
on ollut luokkajaot ja aina niin varmasti myös tulee olemaan.
Länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa tämä kulutushysteria on vain
lähtenyt lapasesta aikaa sitten.
Hauska
esimerkki joka itselleni tapahtui muutama kuukausi sitten.
Autostani meni pakoputki poikki.
Soittelin korjaamolle, josko siellä olisivat ystävällisiä ja
hitsaisivat pakoputken kiinni sillä se oli helposti hitsattavissa.
Korjaaja tokaisi puhelimessa, että ei nykypäivänä nykypakoputkia
hitsailla. Ennen niin tehtiin,
osta uusi putki ja tuonne tänne niin asennamme sen.
En ostanut, en vienyt.
Ajoittain
tuntuu, että pääasia nyky-yhteiskunnassa on se, kunhan sinulla on
rahaa mitä kuluttaa. Kuluttamalla
saat pönkitettyä itsetuntoasia ja koet kuuluvasi parempaan
luokkaan. Saat ostettua
muodikkaita vaatteita, näytät paremmalta.
Muut ihmiset arvostavat sinua enemmän, saat huomiota.
Tällä kulutuksella saavutat ”tasa-arvoisuuden” muiden ihmisten
keskuudessa. Tekevätkö muka
muodikkaat vaatteet ihmisestä haluttavamman, paremman tai olet
tasa-arvoinen muiden kanssa? Äidin ja isin pikku prinsessatyttäret
ja pojat puetaan uusimman muodin mukaan, jotta olisivat hyväksyttäviä
ikäluokkansa keskuudessa, ostetaan uusimmat puhelimet koska
muillakin on.
Ollessani
itse pieni, kaverisynttärit pidettiin kotona minne tuli pari
kaveria. Koristeina oli muutama
ilmapallo, tarjottavana taisi olla kakku ja ehkä muutama karkki.
Me leikittiin ja pidettiin kivaa, se riitti.
Se oli synttärikutsun tarkoitus, pientä syötävää ja kaverien
kanssa leikkejä. Ei kukaan
mitään lahjoja tuonut, ei niitä osannut edes odottaa.
Mutta nykyään. Synttäreitä
pidetään huvipuistoissa, HopLopeissa, käydään elokuvissa ja
syödään ravintoloissa, kaikkien on tuotava myös lahjuksia.
Tarjotaan aina vain enemmän, enemmän elämyksiä, isompaa ja
mahtavampaa, ei kelpaa enää
synttärit kotona, kakku ja ilmapallot.
Tämä on tätä kulutus- ja elämyshakukulttuuria, jota opetamme
lapsille jo pienestä pitäen.
Nykyinen
kulutusyhteiskuntamme velvoittaa meidät tekemään ja kuluttamaan
rahaa mahdollisimman paljon, yhteiskuntamme jopa vaalii tietynlaista
materialismia. Pukeudut
statuksesi mukaan, ostat (siis otat velkaa) muutaman kuukauden
välein, jotta saat uusimman älypuhelimen.
Tämä kaikki kuluttaminen perustuu siihen, että ihmiset pidetään
tyytymättöminä, uskotellaan ihmisille ongelmia tai tarpeita, joita
ei edes ole tai jotka hyvin harvoin ovat ongelmia tai tarpeita.
Mainosten tehtävänä on mainostaa näitä, lisätä ihmisten
tyytymättömyyttä ja tarjota tekemäänsä ongelmaan ratkaisua ja
mahdollisuutta korjata epäkohdat.
Niin väärin, mutta täytyy kyllä myöntää, että
mainostoimistot osaavat kyllä asiansa.
Minä
en näe tätä kulutusyhteiskuntaa tai elämyshakuista yhteiskuntaa
kovinkaan viisaana yhteiskuntana jossa ajatellaan asioita pitkällä
aikavälillä. Näen
kulutusyhteiskunnan yhteiskuntana, jossa kaikki haluavat
mahdollisimman hienoa ja paljon, nyt ja heti.
En näe sitä yhteiskuntana, joka ajattelee asioita tarpeeksi
myös tulevien sukupolvien näkökulmasta.
Maapallolla ei ole resursseja loputtomiin, itseasiassa maapallon
kestokyky tuli tiensä päähän jo vuonna 1986 jonka jälkeen
kulutus on vain kasvanut hurjempaa vauhtia.
Nyky-yhteiskuntamme
pyrkii kuluttamaan niin paljon, niin kauan kuin on mahdollista, niin
kauan kuin mitään kulutettavaa on olemassa.
Se pyrkii kuluttamaan enemmän ja enemmän, yhä kasvavalla
vauhdilla. Nyky-yhteiskuntamme
pyrkii järjettömään tehokkuuteen, maksimaaliseen voittoon ja
tuotantoon keinoilla millä hyvänsä.
Ei ole tarkoitus ympäristöystävällisyyteen, luonnonmukaisuuteen,
puhtaaseen luontoon tai elämän jatkuvuuteen.
Raha on se joka ratkaisee.
Jos me ihmiset haluttaisiin, me voisimme elää tällä maapallolla niin paljon paremmalla tavalla. Paremmalla tavalla, joka jättäisi myös paremman maapallon lapsillemme ja niiden lapsenlapsille.
0 kommenttia