Läskipyörällä Kangasalle
toukokuuta 02, 2017
Tänään
oli tarkoituksena polkaista läskipyörä Kuhmoisiin, Isojärven
Kansallispuiston maisemiin.
Siellä ei ole koskaan tullut käytyä vaikka muita kansallispuistoja
on tullut kierrettyä, eniten Seitsemisen ja Helvetinjärven
Kansallispuistoissa.
Suunnitelmat muuttuivat, joten päätinkin vain polkaista Kangasalle.
Isojärven Kansallispuisto sai siis vieläkin odottaa.
Pyöräilykeli
oli mitä mainion. Auringon
paistetta pilvettömältä taivaalta ja asteita kertynyt mukavasti
+10. Ensimmäiset viisi
kilometriä matkasta kuljin kumpuilevan hiekkatien, läpi kauniiden
järvi ja peltomaisemien.
Onneksi hiekkatie oli jo täysin kuivunut, jota oli nyt kevyt polkea.
Vielä muutama päivä sitten, tie oli pehmeää kuravelliä.
Saavuttuani ensimmäiseen pieneen kylään, tie muuttuu asfaltiksi.
Ponsantie Oriveden ja Kangasalan välissä pujottelee upeiden,
Suomalaisen maalaismaisemien halki joka kuitenkin vielä odottaa
lopullista heräämistä kauneimpaan loistoonsa.
Reipasta menoani hidasti vain ajoittain kova vastatuuli.
Paikoin
maatalojen isännät olivat jo traktoreillaan pelloillaan, kissat
vaanivat heinikossa hiiriä ja myyriä.
Pikkulinnut laulavat taukoamatta, ajoittain kuuluu joutsenten
ja kurkien ylväitä töräytyksiä.
Hevoset ovat jo laitumellaan, sinivuokot täyttävät rinteitä.
Kevään tuoksu on jo ilmassa, joku oli ilmeisesti
soutuvenettäänkin jo tervaillut.
Järvet ovat vapautuneet jääpeitteestään ja kimmeltävät
kauniisti auringon paisteessa.
Olen
löytänyt uudestaan ”vanhan harrastuksen”, pyöräilyn.
Tämä on pyöräilyssä juuri sitä hienointa, näkee ja kokee asiat
aivan eri tavalla kuin autosta tai moottoripyörästä.
Vaikka matkan teko on hidasta, raskasta ja maitohappohyökkäykset
vihlovat lihaksia painaessa vastatuulessa ylämäkeä ylös.
Autolla ei pääse kokemaan samanlaisia asioita.
Ei haista hevostallien ympärillä leijuvaa paskan hajua tai sitä tervattua venettä, ei kuule
lintujen laulua, ei tunne poskilla tuulenvirettä, ei näe niitä
kissoja vaanimassa hiiriä pelloilla tai näe lintuja kevät
puuhissa.
Perille päästyäni
istahdan kahvilaan nauttimaan teen.
Lepuuttelen jalkoja, nautin auringon paisteesta, katselen kiireisten ihmisten touhuja.
Kaikilla tuntuu olevan kova kiire jonnekin, itselläni ei ole.
Kahvilaan saapuu myös iäkäs nainen ja hetken perästä iäkäs
mies. Kummatkin tilaavat
kahvin. Kukaan ei puhu mitään.
On rauhallinen hetki.
Hyppään
satulaan ja polkaisen samaa reittiä takaisin.
Tulomatkalla ihailin puhdasta Suomen luontoa.
Paluumatkalla tarkkailin kuitenkin hieman tarkemmin
tienvierustoja. Järjetön
määrä roskaa! Löytyy kaljatölkkejä, viinipulloja, pahvisia
kahvimukeja, roskapusseja, makkarapaketteja sekä karkkipusseja.
Mutta mitä näkyy kaikkein eniten? Tupakantumppeja sekä
tupakka-askeja. Ajoittain
askeja on metrin kahden välein.
Tupakoivat siis saastuttavat omien keuhkojensa lisäksi
armotta myös luontoa. Kiitos
katupartiolle, jotka kohta taas lähtevät tienvarsia siivoamaan!
Joku
ystävällinen henkilö oli matkanvarrelle tuonut myös mikron.
Lieneekö ajatellut pyöräilijöitä tai muita kulkijoita,
jotka voisivat tauoillaan lämmittää ruokaansa.
Harmi kun itselläni ei ollut mitään lämmitettävää
mukana.
Paikoin
pellot jo vihertävät, jään hetkeksi katselemaan kaunista
maisemaa.
Kauempana taivaalla liitelee
pienehkö haukka.
Huomaan pellon
reunassa kaksi pupua, lieneekö liitelevästä haukasta uhkaa
pupuille.
Rentouttava hetki lämmittävässä auringon paisteessa.
Polkaisen loppumatkan rauhallisesti
kotiin. Kangasalan
reissun pyöräily osuudeksi tuli 4 tuntia ja 65km.
0 kommenttia