Lyhyesti vähän kuulumisia, hetkeen aikaan mitään päivitellytkään. Reissu tuli tehtyä vaikkakaan loppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Matkanteko päättyi henkilökohtaisten syiden takia aikaisemmin mitä piti. Piti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siirtyä polkemisesta selvittelemään kotipuoleen muutamia asioita. Päätös matkanteon päätöksestä otti koville ja ottaa edelleen. Matka oli ensimmäinen pitempi pyörämatka mutta varmuudella ei viimeinen, niin upea kokemus se oli. Matkasta jäi päällimmäisenä mieleen vapaus ja vapauden tunne. Aika itsensä kanssa, maisemat, kokemukset, elämykset ja kaikki ihanat ihmiset. Mies kesti reissun hyvin, jos nyt akillesjänteen tulehdusta ei oteta mukaan. Perse ja jalat oli muutaman kerran kipeät mutta se oli odotettavissa ja kuuluun tähän juttuun. Pyörän kanssa oli jonkin verran ongelmia. Takalaakerit hajosivat, taka-akseli meni poikki ja jarrujen ja vaihteitten kanssa oli perus säätämistä. Kaikista kuitenkin selvittiin ja saatiin kuntoon.
Ihan paikoilleni en ole matkan jälkeen kuitenkaan jäänyt, aloin kirjoittamaan matkasta kirjaa. Toivottavasti se joskus myös ilmestyy ihan yleiseen jakeluun, aika näyttää ja kuinka paljon juttua riittää. Myös toinen kirjaprojekti pitänyt päivät kiireisenä. Kun aika antaa myöden, lisään juttua ja kuvia matkasta myös tänne, videokin on aikanaan tulossa.
Enää muutama päivä ja karavaanini
nytkähtää liikkeelle. Nyt alkaa jo oikeasti jännittämään,
koskaan aikaisemmin en ole näin isoa juttua tehnyt. Hiki tuntuu
virtaavan vaikka metriäkään vielä poljettu mutta eikös jotenkin
niin ole sanottu, että elämä alkaa kun menee omalta
mukavuusalueelta pois? Saa nähdä pitääkö väite paikkaansa. Koko
toukokuu ja kesäkuun alkukin ollut aivan upeaa keliä. Mitäs
tapahtuu sitten ensiviikolla...vettä sataa ja kelitkin kylmenee,
että näin...Mutta eiköhän 3kk matkalle muutama hyvä kelikin osu
kohdalle.
Viimeiset päivät olleet todella
kiireisiä, tavaroiden huoltamista, hankkimista, sponsoreiden
tapaamista ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Nyt on
kuitenkin kaikki tavarat hankittuna, joten yksi ”päänvaiva”
vähemmän. Huomenna on pari tapaamista yhteistyökumppanien kanssa
ja illalla pitää pakata koe mielessä kaikki tavarat laukkuihin.
Tavaraa tulee olemaan aika paljon, koska Suomen kesässä saa olla
melkein talvivaatteetkin mukana. Yritän kuitenkin karsia kaiken
turhan tavaran pois. Viikonloppuna yritetään hieman jo hidastaa
vauhtia mutta viimeistään matkalla nautitaan vapaudesta ja
kiireettömyydestä.
Westerback 1897 sponsoroi minulle aivan
mahtavan, Suunto Essential Stone- kellon. Kello on premium tuote,
joiden laadusta ei ole tingitty tippaakaan, sillä ne kootaan ja
testataan Suomessa. Suunto Essential Stone on kestävä malli, joten
se sopii hyvin tulevaan seikkailuuni. Ilves kauppa lahjoitti minulle
ison kasan laadukkaita ja tyylikkäitä Ilves tuotteita. Näitä
kannan ylpeänä matkallani, samalla saan mainostaa ympäri Suomen,
Suomen parasta urheiluseuraa, Meidän seuraamme. Tattoomika
Tampereelta tatuoi jalkaani käsittämättömän hienon tatuoinnin.
”Passion” teksti kuvastaa intohimoani seikkailuihin ja omien
unelmien toteuttamiseen. The Black Widow tatuoi selkääni logoni.
Logo muistuttaa minua elämänmuutoksesta, jota olen suorittamassa.
Tattoo Studio Black Arts tatuoi käteeni ”Courage” tekstin.
Kulkiessani tuntemattomilla poluilla, tatuointi muistuttaa
rohkeudesta, jota tarvitsen matkallani. Kilpisjärven Retkeilykeskus
on lupautunut majoittamaan minut, mikäli saavuttuani on tilaa vielä
jäljellä. Tällä viikolla kävin hakemassa myös Silkkipaino Tam-Folion painamat vaatteeni. Vaatteet näyttävät hyviltä ja työn jälki erittäin hyvä.
Haluan kiittää kaikkia
yhteistyökumppaneita, kaikkia ihmisiä ketkä ovat tsempanneet,
kannustaneet ja tukeneet minua, se tuki on ollut todella tärkeää!
Hieman kuulumisia, mitä on tapahtunut
tässä muutaman päivän sisällä. Blogini sekä Facebook- sivuni
on saanut paljon huomiota, mikä on tosi yllättävää, mutta tosi
hienoa! Kiitos teille kaikille. Ehkä jonain päivän sivullani on
1000 tykkäystä! Joten talkoot pystyyn vaan sitä varten,
jotta myös varainkeruuni saisi myös arvoisensa huomion!
Mitä
itse reissuun tulee, pikku hiljaa alkaa oleen kaikki tarvittava
tavara hommattuna (niillä kuitenkin mennään mitä löytyy). Tänään
kävin hakemassa uudet takalaukut ja pari muuta tarviketta, mistä
voi olla matkalla hyötyä. Pari asiaa vielä kuitenkin puuttuu,
makuupussi pitäisi vielä jostain löytää sekä pehmustetut
pyöräilyshortsit olisi mukava lisä matkaan. Jos jollain on hyviä
ideoita, mielelläni kuuntelen. Matka on tarkoitus tehdä
mahdollisimman pienellä budjetilla, joten kaikki pienempikin apu
otetaan vastaan.
Aivan
uskomattomasti porukka kannustanut, avustanut ja lähtenyt mukaan!
Kiitos kaikille teille, yrityksille sekä yksityisille. Näätämössä
Rajamotelli sekä Hailuodossa Majakkapiha ovat tarjonneet sängyn
yöksi lainaan. Jos joku vielä haluaa auttaa majoituksessa,
aktiviteeteissä, elämyksissä, vinkeistä mihin kannattaa mennä,
ihan mistä vaan, niin otan kaiken avun ja vinkit erittäin
mielelläni vastaan. Matkallani olisi aivan ihana tavata ja tutustua
uusiin ihmisiin! Joten ottakaa rohkesti yhteyttä ja pysäyttäkää
kikkarilla, rillillä, tien päällä, kaupan pihassa...ihan missä
vaan. Laittakaa sähköpostia tai facebookissa viestiä, mikäli on
jotain vinkkiä tai tarjota apuja tms.
Kävin
eilen hakemassa Trekin sponsoroimat, Brontrager säänkestävät
ajovarusteet polkupyörien erikoisliike Sportaxista Tampereelta.
Bontragerin takki ja housut olivat aivan uskomattoman hyvät,
housuissa ledivalot ja kaikkee :) Lisäksi pahvilaatikossa oli
miellyttävä yllätys. Laatikossa oli erittäin laadukas, Bontrager Flare R Takavalo, joka tuo turvallisuutta matkaani. Näillä kelpaa
ajaa huonoimmissakin Suomen ja Norjan keleissä.
Samalla
reissulla vein matkalleni lähtevät vaatteet silkkipaino Tam-Folioon
painatettavaksi. Tam-Folion tyypit lupautuivat painattamaan sovittua
suuremman määrän tuotteita, josta olen enemmän kuin iloinen.
Ensiviikolla saan painetut vaatteet itselleni, joka on ihan törkeen
hienoa! Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen huomaa logoni ja
tulee kyselemään matkani tarkoitusta.
Paljon
muutakin on tapahtunut. Bikester- pyöräilykauppa sponsoroi minulle
retkeeni sopivat pyöräilykengät. Nyt kelpaa sotkee uusilla,
laadukkailla pyöräilykengillä Suomea ympäri. Kalajoen Latu-
lupasi kajakin varusteineen juhannukseksi lainaan. Aivan mahtavuutta
lähteä kajakoimaan saaristoon, missä koskaan en ole ollut,
kokemaan upeaa suomen luontoa. Täytyy vielä toivoa, että kelit
olisi kohillaan. Myös Sport Surf Center- Kalajoella lupautui
lähtemään tukemaan matkaani ja tarjoaa minulle Sup-lautailu
elämyksen. Näistä kaikista tulee lisää juttua myöhemmin!
Huomenna
torstaina, 7.6 minusta ja matkastani julkaistaan juttu Aamulehden
Moro- liitteessä, niin lehti kuin nettiversiona. Käykää kaikki
lukemassa!
Loppuviikon
tapahtumat on enemmänkin sellaisia ”pysyviä” juttuja. Niistä
lisää myöhemmin ;)
Hauskaa
loppuviikkoa kaikille!
Tero
Moro
Reilu
kaksi viikkoa aikaa lähtöön ja matkakuume alkaa hiljalleen nousta. Kelit on ollut pitkään jo järjettömän hyvät,
luultavammin kun lähtö päivä koittaa, kelit muuttuvat ja vettä
tulee kuin Esterin sieltä. No, sille ei sitten voi mitään. Eilen
illalla istuskelin parvekkeella ja nautin kesän lämmöstä ja
hahmottelin paperille muistilistaa tavaroista, jotka pitäisi muistaa
ottaa matkalle mukaan. Aika pitkä lista tuli, seuraavaksi pitää
alkaa karsimaan turhat pois.
Reittikin
alkaa jo hiljalleen hahmottumaan, vaikken mitään lukkoon haluakkaan
lyödä. Juhannukseksi
suuntaan kuitenkin Kalajoelle. Siitä matka jatkuu rannikkoa pitkin
Oulun korkeudelle. Sitten on vuorossa Käsivarren Lappi ja sieltä
suuntana on Norja ja Nordkapp. Paluumatkalla Nuorgamissakin olisi
kiva käydä. Utsjoen kirkkotuvat tarjosivat kahvit ja vohvelit
Utsjoella ja Nuorgamissa pääsisi saunaan. Lisäksi muutama
yksityinen henkilö on ottanut yhteyttä ja tarjonnut majapaikan.
Suomen itäpuolta kevyesti lasketellessa alaspäin ( kartalla
ylöspäin nouseminen on paljon raskaampaa kuin alaspäin laskeminen,
heh ) Kuusamossa ainakin pitäisi käydä, etelässä Hanko. Muuten
reittini on auki. Mikäli jollain on hyviä ehdotuksia/apuja tarjota,
kaiken otan mieluusti vastaan!
Lähdin
hyvin myöhäisessä vaiheessa etsimään itselleni
varustesponsoreita, vain reilu viikko sitten. Tamperelainen
silkkipaino Tam-Folio lupautui tukemaan matkaani. Tam-Folion porukka
lupasi painattaa vaatteisiini logoani, jotta matkallakin
mahdollisimman moni huomaisi tempaukseni. Lisäksi myös
pyöränvalmistaja Trek tukee matkaani. Trek lupautui sponsoroimaan
minulle erittäin laadukkaat, Bontrager Circuit Stormshell- takin
sekä Bontrager Town Stormshell- housut. Näillä kelpaa ajaa
huonommallakin kelillä. Linnainmaan Apteekki Tampereella lähti tukemaan matkaani runsaskätisesti lahjoittamalla apteekkituotteita. Nyt matkani on mukavampi ja turvallisempi toteuttaa eikä pikku haaverit haittaa. Näiden lisäksi pari yksityistä
lahjoittajaa ovat lahjoittaneet minulle teltan sekä Fatbiken
renkaat. Erittäin iso kiitos kaikille!
Eilen
oli elämäni ensimmäinen lehtihaastattelu. Aamulehden Moro- liite
tekee minusta jutun, joka julkaistaan 7.6. Kaikki siis lukemaan
juttua.
Hiljalleen
pitää alkaa etsimään tavaroita ettei
viimeisenä iltana paniikissa tarvitse kaikkea tehdä. Pyörään
perään pitää vielä asennella tavarateline, muutama
juomapulloteline yms. pientä näperreltävää. Kohta huomaankin, että ”huomenna on lähtö”.
Sitä odotellessa.
Matkassa mukana:
In
18.6.2018 i will make one of my biggest dream come true. I will
cycling around the Finland with Fatbike. In same trip i will go to
the Norway, northern Place in continental Europe, Nordkapp. After
that i will cycling through the Finland to southern Place in Finland,
Hanko. The trip will be approximately about 4000km +/- something. My
trip will start and end city of Tampere.
The
purpose of the trip is not just to ride around Finland, but also to
remind people of clean water and the protection of waters. In Finland
and other Nordic countries, it may be difficult to always remember
how Limited clean water is. Imagine that only 2.5% of all the world's
water is fresh, drinkable water. Water, the foundation of our life,
our raw materials, which will end in the next couple of generations
if the problem is not understood or endured. In the future, most of
the grandchildren of the people will suffer from water scarcity
unless the waste and pollution of the water comes to an end.
Whom
we live in, surrounded by water, we will not always think, as about
10 years, about 60% of the world's population suffers from water
scarcity. Global contamination and climate change are continually
weakening the world's water status. Urbanization, industrial growth
and rapid population growth also weaken our water resources. Water
consumption has almost doubled in the past 50 years. One of the
greatest challenges facing mankind is to secure enough clean water to
the world's population.
Every
day, in rural communities and poor urban centers in Sub-Saharan
Africa, hundreds of millions of people suffer from a lack of clean
and safe water. It is equally unfortunate that 2.4 billion people
live without adequate sanitation. Every day, millions of women and
girls have to walk several kilometers to collect water from the
streams and small ponds that is ill with them and their families. One
child dies every single minute of diarrhea and bad hygiene caused by
contaminated water. This is more than HIV / AIDS, malaria and
tuberculosis. You and I can change it.
That's
why I created The Water Project organization for my own
fundraising for clean water. Make a small donation and help, give
water, give hope. I want to give my input to the world and to the
well-being of people.
The
Water Project is a non-profit organization that has been doing
reliable water projects for sub-Saharan Africa communities for ten
years now. The Water Project organization helps communities
that suffer from lack of clean water by providing training, expertise
and financial support for the construction of water projects. Hope
you are considering giving donation, even with a small one it can be
of great importance. With your donation and support, we can guarantee
clean and safe water for communities in Africa.
Please,
i need your help! Share and like my Facebook
site
so many people as you can! My dream is that
as many people as possible know my journey and the fundraising.
It would be SO Huge thing to me.Thank you so much.
Through
this link you can make a donation:
Tero
Joka
päivä, maaseutuyhteisöissä ja köyhissä kaupunkikeskuksissa
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, satoja miljoonia ihmisiä kärsii
puhtaan ja turvallisen veden puutteesta. Yhtä valitettavaa on, että
2.4 miljardia ihmistä elää ilman riittävää sanitaatiota. Joka
päivä miljoonat naiset ja tytöt joutuvat kävelemään useita
kilometrejä kerätäkseen vettä puroista ja pienistä lammista,
joka sairastuttaa heidät ja heidän perheensä. Kontaminoituneen
veden aiheuttamaan ripuliin ja huonoon hygieniaan kuolee yksi lapsi
joka minuutti. Tämä on enemmän kuin HIV/Aids, malaria sekä
tuberkuloosi tappavat yhdessä.
Puhtaan
veden puute on oikeasti iso ongelma, ympäri maailman! Liian moni
ihminen kärsii nykypäivänä puhtaan veden puutteesta. Sinä
ja minä voimme kuitenkin muuttaa sitä. Tee pieni lahjoitus ja auta,
anna vettä, anna toivoa. Jokaisella meillä pitäisi olla oikeus
puhtaaseen veteen. Haluan antaa oman panokseni maailmaan ja ihmisten
hyvinvointiin. Siksi loin The Water
Project- organisaatiolle oman
varainkeruun, puhtaan veden puolesta.
The
Water Project on voittoa
tavoittelematon organisaatio, joka on tehnyt jo kymmenen vuoden ajan
luotettavia vesihankkeita Saharan eteläpuolisen Afrikan yhteisöille.
The Water Project- organisaatio auttaa
yhteisöjä, jotka kärsivät puhtaan veden puutteesta tarjoamalla
koulutusta, asiantuntemusta ja taloudellista tukea vesihankkeiden
rakentamiseen.
Toivottavasti
harkitsette lahjoitusta, pienelläkin avulla voi olla iso merkitys.
Lahjoituksellasi ja tuellasi voimme taata puhdasta ja turvallista
vettä Afrikassa oleville yhteisöille.
Linkin
kautta pääset tekemään lahjoituksen.
Kiitos
Heti
alkuun pahoittelut kaikille blogiani seuraaville ( ne muutamat harvat
:D ) siitä, että blogini on elänyt hieman hiljaiseloa
viimeaikoina. Viimeiset kuukaudet ovat olleet itselle aika raastavia,
monestakin eri syystä. Näistä varmaankin tulen tulevaisuudessa
kyllä kirjoittamaan, kun aika on niille vain sopiva. Nyt on
kuitenkin tarkoitus kertoa tulevan kesän tapahtumasta.
Nyt
tulevana kesänä toteutan yhden suurimmista unelmistani, jota olen
jo pitkään suunnitellut, poljen läskipyörällä Suomen ympäri.
Sen verran joudun heti alkuun paikkaamaan, että matka ei kulje
pelkästään Suomen maaperällä, vaan koukkaan samalla vauhdilla
myös naapurimaamme Norjan puolelle. Vien karavaanini pohjoisimpaan
paikkaan minne Manner-Euroopasta maanteitse pääsee, Nordkappiin,
Jäämeren rannalle. Jäämeren valloitettuani suuntaan Itä-Suomen
kautta, vielä tuntematonta reittiä kohti Hankoa, josta suuntima
takaisin kohti Tamperetta. Arviolta kilometrejä matkalle kertyy noin
4000km +/- jotain. Karavaanini polkaisee liikenteeseen Kesäkuun 18
päivä.
Matkan
tarkoituksena ei ole pelkästään pyörämatka Suomen ympäri, vaan
myös tempauksellani muistuttaa ihmisiä puhtaan veden käytöstä,
vesien suojelusta sekä saasteettomamman liikkumisen ja puolesta.
Suomessa ja muissa pohjoismaissa puhtaan veden rajallisuutta voi olla
vaikea aina muistaa. Kuvitelkaa, että kaikesta maailman vedestä
vain 2.5% on makeaa, juomakelpoista vettä. Vesi, elämämme perusta,
raaka-aineistamme ensimmäinen, joka tulee loppumaan jo parin
seuraavan sukupolven aikana, mikäli ongelmaa ei ymmärretä tai
siihen tartuta. Tulevaisuudessa, valtaosa ihmisten lapsenlapsista
joutuu kärsimään vesipulasta, ellei veden tuhlaamiselle ja
saastuttamiselle tule loppua.
Me
ketkä asumme vesien ympäröiminä, emme tule aina ajatelleeksi,
että jo 10 vuoden kuluttua noin 60% maailman väestöstä kärsii
vesipulasta. Maailman saastuminen ja ilmastonmuutos heikentävät
maapallon vesitilannetta jatkuvasti. Kaupungistuminen, teollisuuden
ja väestön nopea kasvu heikentävät myös vesivarojamme. Veden
kulutus on viimeisen 50 vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut.
Ihmiskunnan suurimpia haasteita onkin turvata riittävä puhtaan
veden määrä koko maailman väestölle.
Tempauksellani
kannustankin myös sinua miettimään vedenkäyttöäsi ja
panostamaan puhtaamman liikkumisen puolesta. Haluan antaa oman
panokseni maailman ja ihmisten hyvinvoinnille. Jokaisella ihmisellä
pitäisi olla oikeus puhtaaseen veteen!
Matkaa
voit seurata Instagramista ja Facebookista. Matkan jälkeen videoita
löytyy Youtubesta ja tarinoita blogista. Apuja saa tarjota ja
matkalla pysäyttää ja tulla juttelemaan.
Niin
ja JAKAKAA ja TYKÄTKÄÄ (jos tykkäätte) tätä niin monelle, kuin
kerkeette jotta matkani tulisi mahdollisimman monelle tietoon, sillä
itse en oikein osaa näitä Some maailman juttuja. Se olisi minulle
ISO juttu! Kiitos etukäteen.
www.instagram.com/munpolkunionnellisuuteen
www.facebook.com/munpolkunionnellisuuteen
Youtubesta
löytyy muutamia videoita: My Journey To Happiness
Tero
3 Day Bikepacking trip with Fatbike. Early spring in Finland. Seitseminen Nationalpark to Helvetinjärvi NationalPark. Second day, 50 km.
3 Day Bikepacking trip with Fatbike. Early spring in Finland. Tampere to Seitseminen NationalPark. First day, 91 km.
A Day Of Bikepacking In Finland
Kevät tekee kovasti tuloaan ja läskipyörä projekti etenee rauhakseltaan.
Pyörän runko ja kaikki muutkin osat on nyt maalattu. Maalauksen suoritti, Metallityöliike Juholat Ylöjärveltä. Runko menee ensiviikolla vielä lakkaukseen, jolloin se saa viimeisen silauksensa. Lakkauksen suorittaa automaalaamo Arto Joki Tampereella. Pyörän runkoon ei tule ylimääräisiä tarroja, pelkästään rungon keulassa on suunnittelemani logo. Haluan rungosta yksinkertaisen, pelkistetyn kauniin.
Vanteisiin teetin Ylöjärveläisessä painotalo Mainospainossa "My Journey To Happiness" tarrat, jotka pienen asettelun jälkeen sain kuin sain aseteltua vanteisiin. Halusin vanteista näyttävät ja myös kestävät, joten Arto Joki pisti vanteisiin vielä useamman kerroksen lakkaa.
Ensi viikolla luultavimmin pääsen pistämään pyörän ajokuntoon. Viimeiset hienosäädöt tekee Active Bike Tampereella.
Oriveden länsipuolella, rauhallisella metsäalueella sijaitsevan Pukalan virkistysmetsän sydän on syvä ja kirkasvetinen Pukalajärvi. Etelä-Suomen Inariksi luonnehditun Pukalan syvimmäksi kohdaksi on mitattu jopa 54 metriä. Metsähallitus on rauhoittanut hallinnassaan olevat Pukalajärven pohjoispuolen rantametsät sekä saaret vuonna 1968.
Pukala on rauhallinen päivä- ja viikonloppuretkikohde, jossa on hyvät mahdollisuudet patikointiin sekä marjastamiseen ja sienestämiseen. Pukalajärven pohjoisosan kalliorantaiset saaret, salmet ja lahdenpoukamat taas tarjoavat suojaisan ympäristön mm. melontaan ja kalastamiseen.
Alla lyhyt video päivästä:
Kuvakooste päivästä:
Muistan
erään keskustelun, jonka kävimme vanhimman poikani kanssa noin
vuosi sitten. Poikani kertoi minulle, että ”olet eron jälkeen
muuttunut”. Pojan sanat saivat minut silloin hetkeksi hiljaiseksi, en
tiennyt mitä sanoa. Asiaa useaan kertaan jälkeenpäin miettien ja
pohtien, poikani oli oikeassa. Olen muuttunut hyvinkin paljon. Ehkä
sen jo silloin sisimmässäni tiedostin, mutta en ollut hyväksynyt
asiaa.
Elämä
on mahtava matka, täynnä vaiheita, mitä ihmeellisimpiä tarinoita
ja kappaleita. Se tarina alkaa itkulla ja päättyy useimmiten
itkuun. Se mitä siinä välissä tapahtuu, on monen tekijän summa.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksena, alkunsa ja loppunsa. Asiat,
jotka eilen olivat läsnä ja hyvin, eivät välttämättä huomenna
ole. Olen pohtinut aikaisempia elämäni kappaleita ja hyväksynyt
sen, että sisimmässäni on todellakin tapahtunut muutos, niin kuin
poikani kertoi.
Mutta
eikö elämän pitäisi olla juuri sitä, muuttumista ja uudistumista? Jokainen hetki, jokainen tilanne muuttavat ihmistä. Se
ihminen joka olin eilen, ei suinkaan tarkoita, että olen tänään
sama ihminen. Meissä tapahtuu muutoksia joka päivä, opimme uusia
asioita, koemme uusia asioita, niin hyviä kuin huonojakin, kypsymme
ja vanhenemme. Suljemme ja avaamme uusia kappaleita elämässämme,
kirjoitamme uusia tarinoita ja päätämme vanhat tarinat. Elämä on
kuin autolla ajamista, kokoajan on muistettava katsoa eteenpäin.
Menneet tarinat ja kappaleet häviävät taustapeiliin niin kuin
maisemat ja jäävät muistoiksi.
Tämä
tie, jota olen vuosia kulkenut eteenpäin, on vienyt minua kuitenkin
taaksepäin. Raskaat
vuodet, raskaat koetut asiat ovat tehneet tehtävänsä. Nämä pienet asiat, isot asiat, kaikki ovat muokanneet minusta sen, mikä nyt olen. Asiat, joita elämässäni on tapahtunut tai ei ole tapahtunut, ovat muuttaneet minua. Ajatukseni itsestäni, elämästä, ympärillä olevasta maailmasta ja muista ihmisistä ovat muuttuneet.
Laivani
on ollut liian pitkään ankkuroituna vieraaseen satamaan. Pohja on
hiljalleen lahonnut ja madot ovat tehneet pohjaan reikiä. Näistä
nämä helvetilliset, pienet ja iljettävät luikertelijat ovat
vuosien aikana päässeet turmelemaan laivani sisukset. Nämä madot ovat saaneet aikaiseksi sen, että olen pitkään jo ollut
kyllästynyt tähän tarinaan, mitä nyt elän. Tämä kappale on saanut minut voimaan pahoin. Siksi uudistun,
muutun ja luon nahkaani, kuin käärme. Olen löytänyt mahdollisen
portin onnellisuuteen. Vielä jonakin päivänä, laitan avaimen
porttiin, kuulen portin avautuvan ja tunnen, kuinka kasvojani pyyhkäisee lämmin, uusi tuulahdus. Toivon, että tämä
tuulahdus on se, joka vie minut kauas onnellisuuteen.
Tiistai
aamuna herätyskello soitti kello 7:00. Nousin ylös, ulkona oli
vielä pimeää, vain katuvaloista ja asuntojen ikkunoista loistaa
valoa pimeyteen. Harvoin herätyskellon ääni kello 7 aamulla saa
aikaan ilon kiljahduksia, mutta tänä aamuna näin tapahtui. Söin
ravitsevan aamupalan ja kiinnitin loput tavarat pyörääni kiinni.
Kello 8:27 seisoin ulkona, täyteen ladatun pyöräni kanssa. Satoi
vettä, oli vielä pimeää, tästä alkaisi matkani kohti neljää
eri kansallispuistoa.
Nousin
satulaan ja poljin matkaan. Ensimmäisten kilometrien jälkeen
loputkin unihiekat valuivat sateen mukana pitkin poskia. Vaikka keli
oli mitä oli, mieleni oli kirkas kuin hehkulamppu, sillä olin odottanut tätä matkaa jo pitkään. Ensimmäisen pysähdyksen
jouduin kuitenkin tekemään jo lyhyen matkanteon jälkeen. Satula
hiersi takapuoltani niin, että oli pakko pysähtyä. Olin
epähuomiossa edellisenä iltana, kiinnittäessäni laukkua
satulatankoon, säätänyt satulan väärään asentoon. Purkaessani
kuormaa, paikalle saapui koiran ulkoiluttaja kyselemään
määränpäätäni. Saatuani karavaanini kuntoon, jatkoin matkaani.
Yön
pimeys alkoi hiljalleen kaikota ja tammikuinen tiistai valkeni tylsän
harmaana ja sateisena. Suomen luonto ei todellakaan ollut
kauneimmillaan. Pyörätiet olivat sohjon peitossa, maantiet uivat
kuravedessä. Jouduin suojaamaan kasvojani ohi kiitävien autojen
heittäessä loskaa päälleni. Vaatteet olivat märät ja likaiset.
Pysähdyin Aunessillalle, jonka on suunnitellut arkkitehti Georg
Schreck. Aunessilta sijaitsee entisen Teiskon kunnan alueella
Tampereella, Kämmenniemen kaupunginosassa. Graniittinen holvisilta
rakennettiin vuosina 1898-1899. Yleisesti silta oli käytössä
vuoteen 1983, kunnes korvaava Kaitaveden silta valmistui. Nykyisin
Aunessilta on kevyenliikenteen käytössä. Otin pakolliset valokuvat
ja jatkoin matkaani räntäsateessa.
Poljettuani
läpi lumen peittämien peltomaisemien, saavuin Terälahteen. Kävin
paikallisessa marketissa täyttämässä tyhjät vesipullot. Kaksi
paikallista miestä tulivat juttelemaan ja kyselemään matkastani.
Velaatan jälkeen käännyin Muroleenkyläntielle, maisema muuttui
yllättäen talvisemmaksi. Maantietä oli hyvä polkea, enää loska
ei lentänyt, tosin ei autojakaan paljoa enää näkynyt. Poljettuani
pitkin rauhallista maalaistietä, ohitin Murolekosken tilan. Vielä
1500-luvulla Murolekosken seutu on ollut erämaata, mutta 1600-
luvulta lähtien siellä on ollut jo enemmän elämää. Alueen
rauhallisuus ja luonnonkauneus ovat houkutelleet myös taiteilijoita.
Onhan alueella kuvattu mm. Matti Kassilan ohjaama elokuva- Elokuu.
Seutu on tunnettu aikoinaan myös erittäin runsaista kalavesistä.
Jo 1600 luvulta lähtien alueella on ollut kalastustorppa ja vielä
1920-1930 luvuilla alueella on ollut valtion palkkaamia kalastajia.
Pysähdyin
Muroleen kanavalle pitämään evästauon. Muroleen kanava on 315
metriä pitkä, joka yhdistää yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen
Vankaveden toisiinsa. Kanavaa on rakennettu vuosina 1852-1854.
Kanavan kautta liikennöi edelleen mm. SS Tarjanne. Istuin lumisella kesäkahvilan penkillä, sormet jäässä syöden
edellisenä iltana keittämääni riisiä, ajatukset väkisinkin
siirtyivät kesään ja lämpöisiin keleihin. Tehdessäni lähtöä
huomasin toisen takavalon tippuneen kyydistä.
Poljin itseni liikkeelle, maisema muuttui entisestään talvisemmaksi. Tie
oli luminen ja puiden oksat notkuivat lumesta, ilmakin alkoi
kylmentyä. Nyt suomen luonto alkoi näyttämään kauniilta,
vaikkakin aurinko pysyi vahvan pilvikerroksen takana. Lumista ja
rauhallista maantietä oli hyvä ja mukava polkea. Poljettuani jonkin
aikaa, oikea reisilihas kramppasi. Pysähdyin ja menin tienviereen
makaamaan, jalat kohotettuna lumikasan päälle. Juuri sillä
hetkellä, se yksi ainoa auto ajoi ohitseni, pysähtyi ja nainen
autosta ulos tullessaan hätääntyneenä sanoi; ”no voi hyvänen
aika, onko käynyt pahasti”. Tilanteen selvittyä, hetken aikaa
naureskeltiin tilanteelle ja toivotettiin hyvät jatkot. Kiitin
kuitenkin kohteliaasti pysähtymisestä, olisin voinut kyllä
paremmankin paikan lepäämiseen valita.
Lopulta
poljettuani läpi lumisten mänty- ja kuusimetsien, lähes lapin
maisemista, pääsin kääntymään kohti Helvetinjärven
kansallispuistoa. Innoissani jatkoin matkaani pitkin pientä
metsäautotietä tietäen, että kohta pääsen leiripaikalle
istumaan nuotion ääreen ja rentoutumaan. Eipä tässä kohtaa vielä
ollut tiedossa, mitä tuleman piti. Matkalla ohitin pari asuintaloa,
joiden jälkeen asumus loppui ja niin loppui myös tien aurauskin.
Matkaa
oli kuitenkin vielä kilometrejä paikkaan, jossa piti yöpyä. Yön
pimeys laskeutui ja lunta alkoi satamaan, tiellä oli lunta pyörän
akselien korkeudelle asti, reilut 30cm. Mietin jonkin aikaa,
kannattaako jatkaa matkaa vai yöpyäkö tässä. Laitoin pyörän
halogeenit päälle ja päätin työntää pyörän perille. Kahlasin
lumessa pyöräni kanssa 10 metriä ja pitäen tauon, 10 metriä
työntöä ja tauko. Tätä jatkoin noin 3km. Kertaalleen revin
pyöräni jo metsään ja päätin, että nyt loppu, tässä
nukutaan, en jaksa enää Lopulta päätin raivolla jatkaa
työntämistä. Saavuttuani lopulta jyrkän mäen alle, matkan teko
pysähtyi kuin seinään. Pyörä ei enää kerta kaikkiaan suostunut
menemään eteenpäin, vaikka kuinka työnsin. Työntäessä etupää
upposi vain entistä syvempään lumeen ja perä nousi ilmaan. Nyt
oli pakko nostaa omatkin tumput pystyyn. Matkaa oli kuitenkin vielä
reilusti jäljellä.
Oli
tehtävä ratkaisu. Jäädäkö siihen paikkaan yöksi vai palaanko sama reitti takaisin. Päätin lopulta palata takaisin samoja uria,
samalla hiellä, sillä aamuisesta kelistä ei ollut tietoa. Nyt tiellä oli
ainakin jonkinlaiset urat. Selviydyttyäni monen
tauon ja useamman kirosanan siivittämänä takaisin auratulle
tielle, aloin etsimään teltalle paikkaa. Lopulta sen löydettyäni,
pyöränvalojen avulla pystytin teltan, purin pyörästä lumiset
laukut teltan sisään. Leiripaikan vieressä oli pieni puro, joka
piti pientä solinaa, muuten täydellisessä hiljaisuudessa. Rannassa
oli rakennettuna ansa jollekin eläimelle. En tehnyt nuotiota, menin
vain telttaan vaihtamaan kuivia vaatteita ylleni. Olin väsynyt.
Sytytin
lämpökynttilöitä kattilan sisään, avasin vedenpitävän
laukkuni todetakseni kaikkien vaihtovaatteiden olevan täysin
märkiä. Uusi, vedenpitävä laukku ei ollutkaan vedenpitävä.
Hetken kiroiltuani päätin vain syödä iltapalani ja käydä
makuupussiin nukkumaan. Olin pettynyt. Puiden oksilta teltan päälle
tippunut lumi herätti minut yöllä pari kertaa. Yöllä ei tullut
kylmä, vaikka hikisenä meninkin nukkumaan.
Herättyäni
aikaisin aamulla, pisaroita tippui katosta päälleni, teltassa oli
kova kosteus. Ulkona oli pimeää, iltainen lumisade oli muuttunut
kevyeksi vesisateeksi, pisarat ropisivat teltan katolla. Söin
aamupalan ja mietin tulevaa päivää. Reittisuunnitelma meni uusiksi
auraamattoman tien takia. Tulevan päivän aikana en ehtisi seuraavaan kansallispuistoon, sillä matka piteni muutamalla
kymmenellä kilometreillä. Pakkasin tavarani laukkuihin, puin
kosteat ja kylmät ulkovaatteet päälleni, purin teltan ja kiinnitin
tavarat pyörään. Jatkoin matkaani vielä hieman hämärässä aamussa. Olin tyytyväinen eiliseen päätökseen palata takaisin. Ei olisi ollut kiva heti aamusta alkaa rehkiä.
Yöllinen
vesisade oli sulattanut puiden oksistoista suurimman osan lumesta
pois, enää oksat eivät notkuneet lumesta, oli kostean kylmä. Pian
kuitenkin lämpenin ja polkeminen tuntui hyvältä. Päästyäni
metsäautotieltä isommalle maantielle matkanteko nopeutui, autoja ei
juurikaan ollut liikkeellä. Päivä valkeni harmaana mutta onnekseni
sade loppui myöhemmin. Ohitin monta tyhjillään olevaa taloa
samalla miettien, kuinka sääli maaseudun tyhjeneminen on. Monet
ihmiset lähtevät etsimään onneaan ja rikkauksia kaupungin
valoista vaikka sen onnen voisi löytää täältä tähtien alta ja
luonnon keskeltä.
Ajelin
läpi pienten notkojen ja nousujen, odottaen turhaan näkeväni edes
pienen vilauksen metsien eläimistä. Yksin tienpäällä oleminen,
luonnon keskellä, tuntui hyvältä. Silloin saa olla yksin oman
itsensä ja ajatuksiensa kanssa, tämä on se juttu mistä nautin.
Matkalla kaksi työmiestä heilutteli traktorin vierestä oudolle
kulkijalle. Pidin pieniä taukoja keräten puhdasta lunta
vesipulloihin. Ympärillä oli hiljaista ja rauhallista. Polkemani
tie oli hyvin liukas, paikoitellen aivan jäinen. Poljettuani jo
hyvän matkaa, tihkusateen jäädyttämällä tiellä, eturengas
ajautui hyvässä vauhdissa uraan ja kaaduin keskelle tietä.
Rytäkässä väänsin oikean polveni, jossa jo ennestään paha
polven sivusiteen repeämä. Kerkesin keräämään itseni ja pyöräni
tien sivuun, ennen kuin takaa tullut rekka ajoi ohitseni. Tavarat
pysyivät pyörässä kiinni, pyörä pysyi ehjänä mutta polvi ei.
Hetken
aikaa kiroillessani, puhaltaessani ja vammoja tutkiessani tiesin,
että reissuni päättyi nyt tähän. Tiesin, että polvella ei ajeta
seuraavia 400-500km viidessä päivässä, sillä ei ajeta seuraaviin
kansallispuistoihin. Siihen en kuitenkaan voinut jäädä haavojani
parantelemaan, niin kuin kesällä olisin voinut tehdä. Oli pakko
polkaista kotiin. Kotimatkasta ei ole paljon muuta kerrottavaa kuin
se, että vitutti, ärsytti, oli epäonnistunut ja pettynyt olo,
polveen sattui ja luulin, että en pääse koskaan kotiin. Viimeiset
40-50km tulin hampaita purren, lähes pelkästään vasemman jalan
polkemisella, ylämäet taluttaen pyörääni. Kotona olin illalla ja
väsynyt.
Siihen
asti kunnes kaaduin, retki oli mitä mahtavin. Vaikka kaikkea
tapahtui eivätkä kelitkään suosineet, reissusta jäi hyviä
muistoja. Tämä reissu tuli nyt vain päätökseen aivan liian
aikaisin. Ensi kerralla sitten...