Kirjoittajasta

Mietin oman blogini aloittamista ensimmäisen kerran loppuvuadesta 2016. Se jäi silloin vielä ajatuksen tasolle, aloin kuitenkin kirjoittamaan asioita ylös vihkoon. Jotain harakanvarpaita sinne piirreltyäni mietin, että hei, minä haluan jakaa tämän matkani sinun kanssasi ja minä teen kuin teenkin blogin. Tässä sitä siis joo ollaan! Avaan tähän hieman taustojani jotta ymmärrät, miksi haluan muuttaa elämäni suuntaa.

Olen suorittanut suurimman osan elämästäni, elänyt kiireistä, aikataulutettua, paineistettua ja hektistä elämää, kalenteri kädessä juossut paikasta toiseen. Kuulostaako tutulta? Pitääkö elämän olla sellasta? Ei pidä, sellaista elämää minä en enään missään nimessä halua elää. Elänyt yhteiskunnassa joka ei tunnu omalta. Ajoittain tuntuu jopa siltä, että olen ulkopuolinen tässä yhteiskunnassa. Raha, menestys, kulutusyhteiskunta, markkinatalous, kapitalismi, yhdysvaltojen ihailu, luokkaerojen kasvu saa vereni lähes kiehumaan. En halua olla osa tällästä ratasta.


Heräsin yksi päivä harmaaseen todellisuuteen jossa huomasin, että vuodet vain menevät vauhdilla eteenpäin. Esitin itselle kysymyksen; Haluanko ja jaksanko tätä kuinka pitkään? Pitäisi jaksaa vielä toinen mokoma jota jo takana. Oletko koskaan miettinyt samaa? Olen alle 40- vuatias, minulla on 5 lasta, 5 eri koulutusta, lukematon määrä työpaikkoja takana, lyhyempiä ja pidempiäkin. Olen työskennellyt työpaikoissa, jotka ovat olleet mielenkiintoisia, merkityksellisiä ja hyvinkin vastuullisia.

Pisimmän jakson olin töissä valtiolla, josta eroni jälkeen päätin kouluttautua uuteen ammattiin. Valmistuin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tein paljon töitä, paloin pikkuhiljaa loppuun ja kovalevy alkoi uhkaavasti täyttyä. Huomasin olevani tosi väsynyt ja uupunut mutta silti painoin menemään samalla tavalla kuin aiemmin, yhtään löysäilemättä. Menot olivat ajoitettu kalenteriin, elämä kaaosta,  kiirettä ja pelkkää suorittamista. Tällöin alkoi ajatuksiin tulla tarve muuttaa elämäni kulkua ja suuntaa. Huomasin, että en ole onnellinen, en elä sellaista elämää mitä itse haluan elää.


Havahduin, että olen elänyt lähes koko aikuisikäni muiden toiveiden ja halujen mukaan, unohtaen itseni, omat haluni ja haaveeni. Olen tyytynyt siihen ”normiin” ja niihin ”raameihin” jotka meille täälä liian usein asetetaan: koulutus, työ, perhe, lapset, kultainen noutaja, volvo ja omakotitalo. Aikaisemman elämäni omistin perheelle ja työlle, kaikki kaverit ja ihmissuhteet jäivät pois. Asiat on alkanut pidemmän aikaa jo tuntua siltä kuuluisalta harmaalta massalta. Useat päivät ovat alkanut toistaa liian paljon itseään vaikkakin hyviä hetkiä mahtuu paljonkin joukkoon.

Aloin miettimään, että onko loppuelämäkin tätä samaa puurtamista päivästä toiseen, loppuun asti. Kunnes tajusin, elämäni on muututtava. Totesin, että nyt loppu, en halua näännyttää itseäni täysin loppuun ja haluan taas löytää sen elämän palon, joka aikaisemmin roihunnut. Tämä tulee olemaan MINUN oma tarinani muutoksesta onnellisempaan elämään.




Facebook

Suosituimmat

Instagram