”Finnish Citizen”
toukokuuta 10, 2017
Mitä
on suomalaisuus? Mitkä ovat niitä asioita, jotka tekevät
suomalaisesta suomalaisen, minustakin? Olenko pohjimmiltani edes
suomalainen vaikka Suomessa asunkin vai kuuluisinko ajatuksineni
kenties jonnekin muualle? Tekeekö passin teksti ”Finnish citizen”
minusta suomalaisen? Tekeekö puhumani kieli, vanhemmiltani saadut
geenini minusta suomalaisen? Miten ylipäätänsä voidaan määritellä
suomalainen ihminen ja pitääkö stereotypiat suomalaisista
paikkansa?
Itse
37- vuotta Suomessa asuneena ja tänne pimeään pohjolaan
syntyneenä, olen usein saanut kuittailua siitä, miksi en pidä
Suomesta tai miksi en koe Suomea omakseni? Saanut kuittailua siitä,
miksi minun pitää olla erilainen, miksi en voi olla normaali
suomalainen niin kuin muutkin? Mikä on normaali? Pitääkö kaikkien
ihmisten olla normaaleja, kuulua siihen yhteen tiettyyn lokeroon?
Vaikka passissani lukee ”Finnish citizen”, pitääkö minun
automaattisesti tykätä asua Suomessa, pitää suomalaisesta
kulttuurista, mämmistä, juhlia itsenäisyyspäivänä tai kannattaa
Suomen jääkiekko maajoukkuetta?
Minä
en tykkää mämmistä, en kannata Suomen jääkiekko maajoukkuetta
meneillään olevissa jääkiekon MM-kisoissa. En ole koskaan Suomea
kannattanutkaan. Aikoinaan kannatin suurta ja mahtavaa
Neuvostoliittoa, nyt tuon mahtavan valtion hajottua, Venäjää.
Vastoin suomalaisuutta, olen aina ihannoinut itäistä naapuriamme.
Kuinka paljon siitä meille edelleen toitotetaan, että ”ryssät”
sitä ja tätä. Tätä aivopesua on jatkunut koko Suomen
itsenäisyyden ajan, sukupolvelta toiselle. Venäjällä on 144
miljoonaa ihmistä. Ovatko kaikki; epärehellisiä, varastelevia,
huonokäytöksisiä, laiskoja, sotahulluja, naiset horomaisia ja
pinnallisia?
Mitä
Suomi minulle merkitsee? En koe kansallisylpeyttä niin kuin useimmat
muut kokevat, en juhli Suomen itsenäisyyttä itsenäisyyspäivänä.
En käytä Suomi lippistä, en juokse suihkulähteisiin jos Suomi
voittaisi mestaruuden, en osallistuisi kansanjuhlaan. Minulla ei ole
sellaista kansallistunnetta, että haluaisin henkeni uhalla puolustaa
synnyinmaatani. Suomi on minulle maa, jossa ihmisenä asun, ei muuta.
Poikani kysyi minulta joitain päiviä sitten, mitä tekisit jos
syttyisi sota? Vastasin, että me lähdettäisiin Suomesta pois,
kauas hulahulasaarelle josta meitä ei löydettäisi.
Suomessa
on kuitenkin paljon asioita joita arvostan, puhdasta luontoa,
erämaita joissa voi vapaasti liikkua ja nauttia luonnon antimista.
Täältä löytyy hiljaisuutta, puhtautta ja täällä on ainakin
vielä turvallista. Sosiaaliturva, hyvä koulutus ja terveydenhuolto.
Paljon hyviä ja arvostettavia asioita. Täällä kaukana
pohjoisessa, tuhansien luonnonkauniiden järvien rannalla, kaikilla
ei ole kuitenkaan hyvä olla. Elämässä voi tapahtua asioita, jotka
muuttavat elämäntilanteita, asenteita ja ajatusmaailmoja. Muutokset
voivat saada aikaan sen, että kaikki eivät koe maata omakseen,
tasa-arvoiseksi, hyvinvoivaksi maaksi jossa kaikki ihmiset ovat
onnellisia. Kaikille Suomi ei ole paratiisi pohjoisessa. Vaikka on
syntynyt Suomeen, sydän voi olla silti jossain muualla.
Muistan
erään kauppareissun suureen markettiin. Istuskellessani penkillä
seurailin ihmisiä, kuuntelin heidän puheitaan, radiosta soi
suomalainen musiikki. Itselleni tuli outo olo, epämiellyttävä olo,
tunsin jostain syystä itseni vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Sitä
oloa, joka minut valtasi on vaikea kuvailla sanallisesti mutta
voimakkain tunne oli, että minun pitäisi päästä täältä pois.
Olenko
syntynyt Suomeen ulkomaalaisena suomalaisena?
0 kommenttia